Kissalan nimi, Foxkiss, muodostuu sanoista "fox" (kettu) ja "kiss" (suudelma). Lisäksi "kiss" on luonnollisesti myös alku sanasta "kissa". Koska somalit ovat ketunnäköisiä, pusuttelusta pitäviä kissoja, nimi sopii niille mielestäni kuin nenä päähän -tai kuin pusu nenään.

Kotona meillä oli aina ollut koira, siitä asti kun olin parivuotias. Kissa meille muutti vasta ollessani teini-iässä. Muutettuani opiskelemaan kissa ja koira jäivät kotiinsa vanhempieni luo. Oltuani vuoden verran eläimettömänä kävin hakemassa Leevin paikallisesta löytöeläintalosta. Muutaman vuoden päästä Leeville ruvettiin miettimään kaveria.

Kissalan terassi ja ulkotarha. Kuva: Pälvi Salo

                   Kuva: Pälvi Salo

Somali valikoitui rodukseni enemmän tai vähemmän sattumalta. Tosin jälkikäteen ajatellen mikään muu rotu tuskin olisi ollutkaan sopivampi. Alunperin rotua miettiessä olin kaavaillut jotain keskikokoista lyhytkarvarotua. Pidin kyllä puolipitkäkarvojen ulkonäöstä enemmän, mutta laiskana turkinhoitajana en uskaltanut moisesta edes haaveilla.

Näyttelyssä sitten näin ensimmäisen somalini ja olin heti myyty. Kettu on kissan ohella lempieläimeni, ja häkissä istui pienen ketun näköinen, vilkkaan ja seurallisen oloinen kissa. Otin rodusta lisää selvää, kävin tutustumassa kissoihin kasvattajan luona, ja muutaman kuukauden kuluttua meillä olikin pentu varattuna.

                              Kuva: Kati Marjala

Ensimmäisen somalini Riinan kanssa lupauduin kasvattajan mieliksi menemään "yhteen näyttelyyn kokeilemaan". Näyttelykärpänen puraisi välittömästi ja näyttelyissä onkin tullut käytyä muutaman kerran sen "yhden kokeilun" jälkeen.

Seuraava somalini Saana tuli meille sijoitukseen, joten pääsin tutustumaan myös kasvatukseen.

Kasvatan somalikissoja pienimuotoisesti kotioloissa. Kasvattajanimi minulla on ollut vuodesta 2008. Meillä on syntynyt sijoituksessa kaksi pentuetta Kisompa's kissalaan. Ensimmäinen, ihan oma, Foxkiss-pentue on suunnitteilla talvelle 2010/2011.